Ajatusta vailla on eloni tää, joka tapahtumamerissä ajelehtii.
On tuskaa yllä taakkanani mun, mutta aurinko jo kaukana häämöttää.
Elon aikananani olen tehnyt paljon hyvää ja pahaa, ne mulle anteeksi antakaa, elolliset ja maallisesti elottomat. Vai onko kuollut eloton jos häntä sydämessäni kannan?
Ajatusta vailla, ehkä enemänkin toimintaa.
Ajatusta vaikka ei järkeäkään ole, jolle sitä rakentaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)