Valmistautumista kevään juhlaan

Vielä pari päivää ja H-hetki koittaa, lapset päättävät koulunsa ja kullakin on omat syynsä juhlaan. Olen siivoillut pikkuhiljaa parin viikon ajan. Täytyy tunnustaa, että aloittaminen työpäivän jälkeen kehtuuttaa, mutta lopputulos tuottaa suurta iloa. Juhlat kestävät noin puolivuorokautta.  Kun mietin siisvousaikaa ja juhlaaikaa keskenään tuli mieleeni jonkun viisaan lause: tärkeintä ei ole päämärä vaan matkalla olo. Mitä teetkin yritä nauttia siitä, sillä voihan olla että kyseinen tekemisesi on ainut kertainen elämässäsi. Onnitteluni kaikille juhlijoille!

Miete itsensä hyväksymisestä

Väittävät, että olisi paljon vaikeampaa kieltää se kuka on, kuin hyväksyä se. Mitä mieltä sinä olet tästä?

Terapiaa vesiltä

Moottori pörisee, laine liplattaa levottomasti, vesi pärskyy silloin tällöin kädenselälle, jota uitan tarkoituksella lähellä veden pintaa. Mies kielsi venereissulla kuvaamisen kameralla, se oli ehto päästä vesille tänään. No suostuin, onnekseni. Taas sain tuta, että mieheni ( yli 20 v aviossa ollaan oltu) tuntee VÄLILLÄ minut paremmin, kuin mitä minä itse. Kun kuvaan keskityn vain kuvakulmiin ja siihen mitä kuvalla saan ilmaistua, kuva kun on enemmän kuin 1000 sanaa. Nyt kuitenkin koin, että aistimalla, olemalla itse läsnä kyseisessä hetkessä (aistimalla kaikilla aisteillani kyseistä hetkeä). Harjoittelemalla hetkessä olemista koin enemmän kuin se 1000 sanaa. Tässä oleva kuva on edelliseltä venereissulta.

Aurinko häikäisi ja kimalsi silmiin, sekä lämmitti ihoa ja väritti ympäristön. Vesi lirisi, säpisi ja roiskui veneen reunaa vasten, välillä jokin yksinäinen eksynyt pisara reunan ulkopuolella roikkuvalle kädellenikin. Vesi oli kylmää.

Tuuli puhalsi iholleni lempeän pehmeästi, kuin pehmeät pyyhkäisyt. Kun mentiin saaren metsän varjoon heti arki palasi ja palelsi. Välillä kun hidastettiin vauhtia näin koivujen oksien taipuvan tuulen mukana ja lokin lentävän ohitsemme. Viime viikolla löytämämme karkulaisvene oli siirtynyt vastarannalle pusikkoon odottamaan löytämistään.

Oli paljon eri sinisen sävyjä vedessä ja taivaalla. Monia eri sävyjä vihreää maalla ja puissa. 

Puut näyttivät asuvan vedessä (tulva on vielä). 

Välillä koin tärskyjä selkääni vasten ja välillä keinuin kevyesti kuin lastu laineilla.

Joka tapauksessa se oli terapiaa luonnossa.

ps me emme puhuneet juuri mitään koko aikana ja se oli nyt hyvä se =)

Ajatuksia ihmisen elosta

Ainoa ajanjakso elämässämme

jolloin pidämme vanhenemisesta,

on silloin kun olemme lapsia.

Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,

olet niin innoissasi vanhenemisesta

että ajattelet ikääsi murtolukuina.

'Kuinka vanha olet?'

'Olen neljä ja puoli!'

(Et ikinä tule olemaan

kolmekymmentäkuusi ja puoli.)

Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!

Siinä on koko jutun juoni.

Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.

Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon,

tai jopa parin numeron ylitse.

'Kuinka vanha olet?'

'Ihan juuri 16!'

(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!)

Ja sitten tulee elämäsi paras päivä...

Tulet 21 vuoden ikään.

Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:

TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI.

JESSSS!!!

Mutta sitten täytät 30.

Oho, mitä oikein tapahtui?

Ihan kuin olisit hapanta maitoa!

(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)

Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.

Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30 vuotta,

ja sitten LÄHESTYT neljääkymmentä.

(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!)

Ennen kuin huomaatkaan, SAAVUTAT 50 ja kaikki

mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

Mutta odotas!!!

Sinä SELVIYDYT kuusikymppiseksi.

 Etpä olisi uskonut!

Sinä siis TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30,

 LÄHESTYT neljääkymmentä, SAAVUTAT 50

ja SELVIYDYT kuusikymppiseksi

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,

että TÖMÄHDÄT seitsemäänkymmeneen!

Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meinikiä.

Tömähdät jopa keskiviikkoon!

Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja

jokainen päivä on täydellinen ympyrä:

TÖMÄHDÄT lounasaikaan;

päivä TÄYTTÄÄ 16:30 ;

SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.

Eikä se siihen pääty.

Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin;

'Olin IHAN JUURI 92.'

Sitten tapahtuu outoja.

Jos sinusta joskus tulee satavuotias,

tulet uudelleen lapseksi.

'Olen 100 ja puoli!'

Tulkoon sinusta terve 100 ja puolivuotias!

KUINKA PYSYÄ NUORENA?

1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
 Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista,
käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

4. Nauti pienistä asioista.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme
loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat,
olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja,
musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
 Kotisi on turvapaikkasi.

8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.


10.Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.


JA MUISTA AINA:
Elämää ei mitata

hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat
henkemme salpautumaan.

Elä täyttä elämää joka päivä.
- George Carlin -

Mikä tekee terapeutista terapeutin?

Tarkoitan tässä nyt arjenterapeuttia, ystävää, eläintä, musiikkia tai mikä/ tai kuka se sinulle onkin, sellaista joka auttaa sinua juuri silloin kun hätä on suurin. 
Ehkäpä se onkin juuri siinä, että saa apua juuri silloin kun sitä eniten tarvitsee ilman ajanvarausta ja jonottamista. Hän on läsnä, kuuntelee arvostelematta, osoittaa kiintymystä, kunnioittamista ja myötäelää kanssasi. Hän ymmärtää, tukee ja kannustaa. 
Musiikki voi vahvistaa, lohduttaa, ilostuttaa ja sen kautta voi elää erilaisia asioita ja tunteita.

Keijuperhosen julkaisemaa runoa lainaten

ystäväni on ja pysyy lähelläni
ei jätä yksin
ei käännä selkää
ystävyydessä täytyy olla hyvä kuminauha
se venyy
paukkuu
mutta kestää
elämän kaikki myrskytkin
jokainen ansaitseisi ystävän.


Runo löytyy: http://www.positiivarit.fi/ystavyys

Hope at 15 - 20 Years of Age, its Maintainance and Fortification

Abstract 

The purpose of the thesis was to describe hope and the factors that maintain and fortify it from the point of the young`s view aged between 15 and 20 years. The thesis sought answers to the following questions: What is hope as the young describe it? How do they maintain and fortify hope themselves? How do their own actions maintain and fortify hope? How can another person maintain and fortify the young`s hope? The method of approach in the thesis was qualitative with 52 youngsters participating. When gathering the material, the method of triangulation was used by incorporating individually held interviews (15), through e-mail received replies (21), and internet discussions requiring login (16). In addition, repeated interviews were held (6). The material was analysed by using inductive analysis of the contents. In the material analysis quantification of the material was utilized.

The results show that the young`s sense of hope is the basic element of everyday life. Hope also means peaceful safety, awareness of continuity, faith and trust in God and the future, as well as in achieving the personal goals. Hope is personal, unseen and ever existing. The intensity of hope varies and can be reinforced. Hope encourages and carries the young on in life. It gives them strength to await the realization of goals and reminds them of a better life. For the maintainance and fortification it is important that the young trust in hope`s existence, and that other people respect the hope of the young.

The maintaining and fortifying activities of the young themselves consist of both the work of their inner life and the concrete procedures. The work of inner life shows itself as a positive attitude to life, future orientation, remembering the continuity of life and understanding the past. Quantitatively, the most frequently expressed aspects were a positive attitude to life and the future outlook.

The conrete activities are activities related to culture, a relationship to another person, own creativity, and the environment. The maintaining and fortifying factors of concrete activities clarify how to maintain and fortify the young`s hope through these activities. These factors are the strengthening of life force, the growing understanding of life, the use of comforting own space, and the possibilities of development. Reinforcement of life force was the most frequently stated factor amid the different forms of activity.

Other persons` maintaining and fortifying performance regarding the young`s hope is composed of securing the young`s fundamentals, genuine caring as well as introducing them the concept of hope.

The aim of the thesis was through the produced data to increase the understanding of the phenomenon of little research, both on a national and an international level, to contribute to the improvement of the young`s health and health care, as well as to nursing-scientific knowledge base in relation to youngsters` sense of hope. The research results present a ground for the development of nursing interventions and of evidence based nursing, for the promotion of the young`s health in different fields of activity, as well as for the further research of the topic.

Key words: the young, hope, maintaining of hope, fortification of hope

Doctor´s dissertation

Kisu ja toivo

Lemmikki ylläpitää ja vahvistaa ihmisen toivoa. Minun tapauksessani se on valkoinen villikissa. Tämä kissa ilmaantui meille viime keväänä ja on vieläkin hyvin arka. Olisikohan se sellainen hylätty kesäkissa? Tämän kissan kesyttäminen on vaatinut sitkeyttä. Nyt se tulee jo syliin ja käväisee pikaisesti sisälläkin. Viime talven pakkasilla huoli oli kova sen pärjäämisestä. Laitoin sille styroksilaatikkoon pesän, jotta se pysyisi lämpimänä. Näkyi hyväksyneen sen pesäkseen. 


Pihapiirissämme liikkuu myös toinen kissa. Se on mustavalkoinen ja se ei ole kesyyntynyt juuri ollenkaan. Talven aikana se rakensi itselleen autotallin vintille karhuvilloihin pesänsä. Näillä kissoilla näyttää olevan selvä reviirijako ja muutaman kerran ne ovat tapelleet sähisemällä toisilleen. Ei voi kuin ihmetellä miten nämä pienet eläimet selviävät luonnon armoilla, aikamoisia selviytyjiä ne ovat!

Meillä on aikaisemmin ollut koiriakin. Viimeisin koiramme Panu jouduttiin sairauksien vuoksi lopettamaan viime keväänä. Panu eli kanssamme 16.5 -vuotiaaksi. Kaipaan Panun ymmärtävää, lämmintä katsetta, pehmeää pörröistä turkkia ja ennen kaikkea niitä yhteisiä tuumailun hetkiämme.

Kuka on Sinun terapeuttisi?

Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, kuka toimii niin sanottuna terapeuttinasi? 

Tällä hetkellä minulla itsellä on kaksi "pää"terapeuttia, pitkäaikainen hyvä ystäväni, jonka kassa minulla on mahdollisuus jutella usein. Toinen tärkeä terapeuttini on meille viime keväänä ilmaantunut villikissa, jota olemme kesytelleet koko vuoden. Nyt olemme päässeet "syli- ja silitysvaiheeseen". Miten on Sinun laitasi? Kenelle Sinä voit kertoa huolesi yms. tärkeät asiasi?

Ajatus

Toistuvat ajatukset tulevat todeksi.