Kierrän kehää..

Kierrän, kierrän, kierrän kehää,
kierrän Toivon kehää,
tajuamatta,
että turhautuminen ja tylsyys on
Toivon siemen,
en vain näe sitä nyt.
Siinä on Toivoni alku, joka voi itää, jos
vain muutan suhtautumiseni siihen.
Toivo elää,
näetkö sen?

Kuva: Kaija Tikkanen

Mikäli joku meidät pysäyttää, aikaa on vaikka mihin.
Ei ole enää kiire minnekkään ja kiireet, tärkeät
menettävät merkityksensä.
Tuli tilalle jotain tärkeämpää ja ajankohtaisempaa.
Yleensä pitää miettiä: Mitä nyt? Mitä nyt pitäisi tehdä ensimmäiseksi?

Lohdutus on sen, että näistä tilanteista aina selvitään, kuten ennenkin.
Ole siis rauhassa, Toivo elää ja selvitään!
Ole rauhassa ja luota!

Kuva: Kaija Tikkanen

Jos Jos olisi Jos, niin minä olisin Minä ja sinä olisit Sinä.
Jos niin ei olisi, niin olisi mitä?

Mitä Mitä olisi?

Se olisi Sitä.
Mitä Sitä, sitten olisi, jos Jos olisi Jos ja minä olisin Minä ja sinä olisit Sitä ja niin olisi.
Olisi sitä, mitä minä tai sinä emme nyt hoksaa ja niin olisi.

Ymmärrämme sen silloin, kun jos on jotain, joka ei ole ollut ennen, mutta edelleen minä olen Minä ja sinä olet Sinä, me molemmat jossittelemme jossitellaksemme.

Mikä olen Minä ja mikä olet Sinä?

1. Minä olen, minä, syntymäajalla ja nimellä olen olemassa.
2. Hengitän, siis elän.
3. Ajattelen, siis olen.
4. Teen, siis olen olemassa tässä ja nyt.

Sama koskenee Sinuakin?

Pysähdy paikallesi, tutki montko hyvää puolta tai asiaa löydät ko tilanteesta?
Mitä voit oppia?
Voisitko olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä siitä löydät?
Tutkiessasi voit huomata lämmön leviävän kehoosi ja mieleesi ja ehkäpä aihetta lähtöön ei olekaan
💕

<3

"Mutta kun" kertoo minulle...

kuva: Kaija Tikkanen

"Mutta kun" kertoo minulle esimerkiksi, että

en ehkä uskalla,

en ehkä halua, 

ehkä pelkään,

ne eivät ehkä ole minulle mieluisia, 

ne eivät ehkä ole minulle mukavia, 

ehkä tekisin mieluummin jotakin muuta, mutten uskalla sanoa sitä ääneen. 

"Mutta kun" kertoo minulle, etten ehkä ole itse ohjaksissa elämässäni. Ikään kuin jokin minua ja minun tahtoani vahvempi päättäisi puolestani elämästäni.

"Mutta kun" voi muistuttaa unohdetuista tärkeistä asioista, jotka pitäisi myös ottaa huomioon.

"Mutta kun" voi selittää tapahtunutta ymmärrettäväksi.

"Mutta kun" voi muistuttaa realiteeteistä.

"Mutta kun" on hyvä ilmaisu mutta kun...

Mielestäni "Mutta kun" antaa hyvä syyn jonkin asian tekemiselle tai tekemättä jättämiselle. Jos niitä sanoa ei olisi olemassa, mitähän sanoisin niiden tilalle.

"Mutta kun" on hyvä lauseen alku, ainakin jos katsoo sen käytettävyyttä puheessa. Minä ainakin aloitan aika monen puhumiseni sanoilla "mutta kun"... 

Onko nämä sanat kuinka tuttuja sinun puheessasi tai ajatuksissasi?

Tänään kirjoitan Sinulle sisäisestä ritarista

ja hänen suuresta, kauniista ja puhtaasta lojaalisuudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta, rakkaudesta kauniiseen sisäiseen neitoosi.

Loukattuun, petettyyn mutta ei katkeroituneeseen, vieläkin rakkauteen ja ihmeisiin uskovaan iättömään kaunokaiseen.
Neitoon, joka uskoo, luotta ja rakastaa.

Voin yhdistää nämä kaksi kauniisti toisiaan rakastavaa yhdeksi sydämessäni.

He toisiaan syleilevät ja yhteen ikuisiksi sitoutuvat rakkauden runsaalla täyteisyydellä.

Lämpöä, lempeä linnun viserrystä,
onnea, iloa ja täyteisillistä tyyneyttä,
ei ole kiire minnekään,

Kuva ja kuvan kynttilät Kaija Tikkanen

kun yhdessä olla saamme.

Tänään kirjoitan Sinulle vihasta

V  = väkevä
 I  = ilkeä
H = haavoittava
A = aina

vihan tarkoitus on suojella,
kun ajatellaan mistä viha tulee, niin aika usein sieltä takaa löytyy jotain sellaista, joka on luokannut tai tuntunut pahalta,
se ei ole oikein,
siitä tulee viha.

Usein viha tuntuu vaikealle, aivankuin sitä ei saisi tuntea,
hävettävää,

mitä teen sille (vihalle), jos sitä ei voi näyttää,
purkitanko sen kehoni sopukoihin,

surettaa oma vihani,
niin paljon vihaa,
onkohan tulkitsemistapani kohdallaan?

Viha antaa voimaa, siis sehän onkin hyvä,
mutta mihin käytän sen voiman?

Kiehutanko kehoni sopukoissa kypsyviä vihan siemeniä
vai käynkö kimppuun?

Viha oikeuttaa tai ainakin antaa sen tunteen, että minulla on oikeus lyödä,
onko silloin sanat loppu vai
mistä se oikeus lyödä -tunne tulee?

Viha on vanha tuttu, vierailee usein meillä, minun luonani,
onneksi sen vierailut ovat aika lyhyiä piipahduksia.

Mitähän tapahtuisi, jos se (viha)
kuolisi, poistuisi
ja pitäisin sille hautajaiset,
kutsuisin tuttavia muistelemaan ja jakamaan suruni, ikäväni (?)
jotakin arvokasta on poistunut elämästäni,
miten nyt tästä eteenpäin ilman vihaa (?)

Mikä korvaisi vihan?
Rakkausko,
mihin?

Kun rakas kissani kuoli,
tuli suru ja ikävä,
ei viha.

Jokainen on ainutkertainen,
ainutlaatuinen,
ei korvattavissa 💖

Kuva Kaija Tikkanen

Isä,
jokaisella on sellainen henkilö kuin oma isä,
jokainen meistä on puoliksi isästä rakennettu,
jokainen meistä kantaa isäänsä mielessään,
jokainen meistä ilmentää isäänsä sanoissaan ja teoissaan,
jokainen tyttö on rakastunut ensiksi miehistä isäänsä,
jokainen on jumaloinut isäänsä,
jokainen on vihannut isäänsä,
jokainen on inhonnut ja hävennyt isäänsä,
jokainen on mielessään turvannut isäänsä,
jokainen on pettynyt tavallaan isäänsä,
silti hän on ainoa, oikea isäsi.
Rakas Isä!

Kaija Tikkanen

kuva:Kaija Tikkanen

Katkelma Russ Harrisin kirjasta Onnellisuusansa/Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla (suom. Arto Pietikäinen)

 HIRVIÖT LAIVALLA s. 133

Kuvittele ohjaavasi laivaa kaukana meren ulapalla. Kannen alla, näkymättömissä oleskelee suuri lauma hirviöitä, joilla kaikilla on valtavat kynnet ja veitsenterävät hampaat. Niiden muoto vaihtelee. Jotkut niistä ovat syyllisyyden, vihan, pelon tai toivottomuuden kaltaisia tunteita. Jotkut niistä ovat muistoja hetkistä, jolloin epäonnistuit, mokasit pahasti tai sinua satutettiin. Osa niistä on ajatuksia: "se on liian vaikeaa", "nolaan vain itseni" tai "epäonnistun varmasti". Jotkut niistä ovat muodoltaan mielikuvia, joissa voit nähdä itsesi joko esiintyvän kömpelösti tai kun joku hylkää sinut. Sitten sinne mahtuu myös voimakkaita mielihaluja juoda liikaa, tupakoida, vahingoittaa itseä tai syödä liikaa.Sitten hännänhuippuna ovat vielä epämiellyttävät kehon tuntemukset, kuten kuristava tunne kaulassa tai vatsanvääntely.

Niin kauan kun annat laivan ajelehtia merellä ilman päämäärää, ne pysyvät kannen alla. Mutta heti jos alat ohjata laivaa kohti rantaa, ne ryntäävät saman tien kannelle, heiluttelevat siipiään, paljastavat kulmahampaansa ja uhkaavat repiä sinut palasiksi. Luonnollisestikaan et pidä siitä lainkaan, ja niinpä sanot heille:"Jos te pysytte kannen alla piilossa, niin minä jatkan laivani kanssa ajelehtimista ulapalla". Hirviöt suostuvat tähän ja kaikki näyttää olevan kunnossa - hetken aikaa. Ongelma piilee siinä, että olet jo pitkästynyt purjehtimiseen merellä. Alat kyllästyä, tulet yksinäiseksi, tunnet olosi kurjaksi, alat ärtyä ja ahdistua yhä enemmän. Voit nähdä monen muun laivan kulkevan kohti satamaa, mutta omasi et. "Millaista elämää tämä oikein on?" ajattelet. "Tuo kaukana näkyvä maa on se paikka, jonne haluan purjehtia." Mutta kannen alla pälyilevät hirviöt eivät ole kovin kiinnostuneita siitä, mitä sinä haluat. He haluavat pysytellä merellä, siinä kaikki! Samalla kun käännät laivasi kohti rantaa, hirviöt nousevat kannelle ja uhkaavat taas repiä sinut pieniksi palasiksi.
On mielenkiintoista, että vaikka nämä hirviöt ovat taitavia uhkailemaan sinua, ne eivät koskaan oikeasti satuta sinua fyysisesti. Miksi eivät? Koska ne eivät pysty! Ainoa asia, mihin ne pystyvät, on äänekäs karjuminen, siipien uhkaava levittely ja pelottelu - fyysisesti ne eivät pysty edes koskettamaan sinua. Heti, kun ymmärrät, että niillä ei ole voimaa oikeasti vahingoittaa sinua, niin olet vapaa niiden vallasta. Voit ohjata laivasi minne haluat - kunhan vain olet halukas hyväksymään hirviöiden läsnäolon. Hirviöiden voima pohjautuu ainoastaan siihen, että sinä uskot niiden olevan oikeasti uhka...Ajattele...kirjoita...

1. Miten käyttäytymiseni muuttuisi, jos tuskalliset tunteet eivät olisi esteenä?
2. Mitä asioita tekisin, jos aikani ja voimani eivät tuhlaantuisi ongelmallisten tunteiden kanssa?  
3. Mitä tekisin, jos pelkoni ei olisi niin voimakasta kuin se on?
4. Mihin ryhtyisin, jos ajatukset epäonnistumisesta eivät estäisi minua?

Kuva Kaija Tikkanen

Ajatukset... ovat vain sanoja ja kuvia mielessä - mitä paremmin pystyt näkemään ajatukset sellaisina kuin ne ovat - sitä vähemmän vaikutusvaltaa niillä on elämääsi.

Rakasta minua minulle oikein

Kuva A-M Tikkanen

Rakasta minua minulle oikein, pyydän.

Älä estä minua kokemasta 

elämäni kolhuja, tarvitsen niitä oppiakseni.

Olen itseasiassa tilannut ne itselleni.

Tarkemmin ajateltuna,

laitoin tilauksen menemään

jo aikaa sitten,

sinun tietämättäsi.

Rakasta minua, kun käsittelen tilaustani ja 

auta minua, sitten kun pyydän apuasi.

Pyydän apuasi kun en enää yksin selviä tai jaksa,

Tiedän, että rakastat minua,

mutta otan rakkautesi vastaan omalla tavallani.

Oletko valmis rakastamaan minua näin?

- yhteenvetoa ja ajatuksia niistä mitä olen lukenut

Ojenna minulle kätesi, mutta älä liian varhain

Kuva A-M Tikkanen

Ojenna minulle kätesi, mutta älä liian varhain,

sillä ehkä en ole vielä valmis tarttumaan siihen.

Jaksa odottaa, sillä en ole vielä oppinut

tarpeeksi tästä kokemuksestani.

Ottaisin mielummin oppini tässä ja nyt 

kuin, että joutuisin käymään kaiken läpi uudelleen. 

Tiedä, tällä tavoin jaksan kuitenkin paremmin elää.

Oikean ajankohdan tiedät olevan käsillä silloin,

kun pyydän sinulta apua.

- yhteenvetoa ja ajatuksia niistä mitä olen lukenut

Mitä enemmän ahdistusta yrittää hallita, sitä enemmän se tuntuu.

kuvat: Kaija Tikkanen

Iltasanomisen julkaisema kokeilemisen arvoinen keino selvitä ahdistuksen kanssa, tässä juttu:

"Jokainen on varmasti joskus kokenut ahdistusta, eikä mikään ole siinä tilanteessa niin ärsyttävää kuin se, että joku kehottaa hengittämään.

Rentoutustekniikka, kuten rauhallinen hengitys ei välttämättä aina auta eroon ahdistuksesta.

- Mitä enemmän ahdistusta yrittää hallita, sitä enemmän se tuntuu. Se on sama asia, kun sanoisi jollekin, että älä ajattele valkoista hevosta. Sen sijaan, että pääsisi eroon tästä ajatuksesta, se ponnahtaa ensimmäisenä mieleen, kertoo Ahdistuneisuus- ja OCD-hoitokeskuksen perustaja Laura Lokers.

Rentoutumisharjoitusten sijaan Lokers kehottaa potilaitaan tarkkailemaan tilannetta, käsittelemään ahdistusta kuin tiedekoetta.

- Tarkkaile ympäristöäsi ja kysy itseltäsi, kuinka ahdistuneeksi tunnet itsesi. Kuinka nopeasti sydämeni lyö juuri nyt? Aseta vastauksesi asteikolla 1-10, ja tutkiskele itseäsi joka minuutti ja tarkasta, ovatko numerot muuttuneet.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Lokersin mukaan strategia on tehokas, koska keskittymällä kysymyksiin ihminen työllistää aivojen etuotsalohkon kuorta, aivojen logiikkakeskusta, mikä vie energiaa pois aivojen emotionaaliselta keskukselta.

Ahdistuneena mantelitumake ottaa usein vallan, jonka takia ahdistuneet ihmiset kokevat, etteivät he kykene ajattelemaan loogisesti. Kysyessäsi itseltäsi näitä kysymyksiä aivojesi täytyy hidastaa ja siirtää energiaa pois paniikista, Lokers kertoo.

Kun ihminen on saanut itsensä kysymysten avulla rauhallisemmaksi, Lokers kehottaa käyttämään perinteisiä kognitiivisia uudelleenjärjestelyn tekniikoita, jotka auttavat selviytymään tilanteesta.

Tällainen tekniikka on esimerkiksi sen pohtiminen, mitä todisteita itsellä on siitä, että tilanne on todellisuudessa vaarallinen. Tämän jälkeen voi järkeillä, että tunne on vain väliaikainen eikä hätää ole. - MAIJA KNUUTTILA

alkuperäinen lähde: 

http://m.iltalehti.fi/mieli/201705302200171944_md.shtml 

yksi, kaksi, kolme...