Mihin uskoa näinä aikoina, kun hämmennys valtaa mielen?
Kuuntele sydäntäsi, tunnustele mikä tuntuu parhaimmalle, ja voihan olla ettei lopullista ratkaisua löydykään tässä ja nyt.
Pidä mielesi avoinna ja anna ajan kulua.
Luota, että kaikki järjestyy kuitenkin parhain päin. Näin se on käynyt ennenkin ja miksi se nyt tästä muuttuisi toiseksi.
Onhan tämä nähty tässä alati muuttuvassa todellisuudessamme jo monta kertaa aiemminkin.
Uskon, että toivo on aina olemassa rakkauden ja uskon kera.
Pidä siis usko ja rakkaus elävänä, ne ovat yhtä kuin toivo.
Toivo antaa voimaa elää, se on varsinainen rakkauspakkaus.
Usko, toivo, rakkaus,
se on kaikki,
niin olkoon,
amen.

Kuva: Kaija Tikkanen

Katkelma Russ Harrisin kirjasta Onnellisuusansa/Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla (suom. Arto Pietikäinen)

 HIRVIÖT LAIVALLA s. 133

Kuvittele ohjaavasi laivaa kaukana meren ulapalla. Kannen alla, näkymättömissä oleskelee suuri lauma hirviöitä, joilla kaikilla on valtavat kynnet ja veitsenterävät hampaat. Niiden muoto vaihtelee. Jotkut niistä ovat syyllisyyden, vihan, pelon tai toivottomuuden kaltaisia tunteita. Jotkut niistä ovat muistoja hetkistä, jolloin epäonnistuit, mokasit pahasti tai sinua satutettiin. Osa niistä on ajatuksia: "se on liian vaikeaa", "nolaan vain itseni" tai "epäonnistun varmasti". Jotkut niistä ovat muodoltaan mielikuvia, joissa voit nähdä itsesi joko esiintyvän kömpelösti tai kun joku hylkää sinut. Sitten sinne mahtuu myös voimakkaita mielihaluja juoda liikaa, tupakoida, vahingoittaa itseä tai syödä liikaa.Sitten hännänhuippuna ovat vielä epämiellyttävät kehon tuntemukset, kuten kuristava tunne kaulassa tai vatsanvääntely.

Niin kauan kun annat laivan ajelehtia merellä ilman päämäärää, ne pysyvät kannen alla. Mutta heti jos alat ohjata laivaa kohti rantaa, ne ryntäävät saman tien kannelle, heiluttelevat siipiään, paljastavat kulmahampaansa ja uhkaavat repiä sinut palasiksi. Luonnollisestikaan et pidä siitä lainkaan, ja niinpä sanot heille:"Jos te pysytte kannen alla piilossa, niin minä jatkan laivani kanssa ajelehtimista ulapalla". Hirviöt suostuvat tähän ja kaikki näyttää olevan kunnossa - hetken aikaa. Ongelma piilee siinä, että olet jo pitkästynyt purjehtimiseen merellä. Alat kyllästyä, tulet yksinäiseksi, tunnet olosi kurjaksi, alat ärtyä ja ahdistua yhä enemmän. Voit nähdä monen muun laivan kulkevan kohti satamaa, mutta omasi et. "Millaista elämää tämä oikein on?" ajattelet. "Tuo kaukana näkyvä maa on se paikka, jonne haluan purjehtia." Mutta kannen alla pälyilevät hirviöt eivät ole kovin kiinnostuneita siitä, mitä sinä haluat. He haluavat pysytellä merellä, siinä kaikki! Samalla kun käännät laivasi kohti rantaa, hirviöt nousevat kannelle ja uhkaavat taas repiä sinut pieniksi palasiksi.
On mielenkiintoista, että vaikka nämä hirviöt ovat taitavia uhkailemaan sinua, ne eivät koskaan oikeasti satuta sinua fyysisesti. Miksi eivät? Koska ne eivät pysty! Ainoa asia, mihin ne pystyvät, on äänekäs karjuminen, siipien uhkaava levittely ja pelottelu - fyysisesti ne eivät pysty edes koskettamaan sinua. Heti, kun ymmärrät, että niillä ei ole voimaa oikeasti vahingoittaa sinua, niin olet vapaa niiden vallasta. Voit ohjata laivasi minne haluat - kunhan vain olet halukas hyväksymään hirviöiden läsnäolon. Hirviöiden voima pohjautuu ainoastaan siihen, että sinä uskot niiden olevan oikeasti uhka...Ajattele...kirjoita...

1. Miten käyttäytymiseni muuttuisi, jos tuskalliset tunteet eivät olisi esteenä?
2. Mitä asioita tekisin, jos aikani ja voimani eivät tuhlaantuisi ongelmallisten tunteiden kanssa?  
3. Mitä tekisin, jos pelkoni ei olisi niin voimakasta kuin se on?
4. Mihin ryhtyisin, jos ajatukset epäonnistumisesta eivät estäisi minua?

Kuva Kaija Tikkanen

Ajatukset... ovat vain sanoja ja kuvia mielessä - mitä paremmin pystyt näkemään ajatukset sellaisina kuin ne ovat - sitä vähemmän vaikutusvaltaa niillä on elämääsi.

Kuva: Kaija Tikkanen

Mieli on kuin meri. 

Ajatukset, huolet ja tunteet ovat aaltoja tuossa meressä. 

Aaltojen alla meri on tyyni.

Mind is like a sea.

Thoughts, worries and feelings are the waves in that ocean.

Underneath the waves the sea is calm.

- Dalai Lama

Mitä enemmän ahdistusta yrittää hallita, sitä enemmän se tuntuu.

kuvat: Kaija Tikkanen

Iltasanomisen julkaisema kokeilemisen arvoinen keino selvitä ahdistuksen kanssa, tässä juttu:

"Jokainen on varmasti joskus kokenut ahdistusta, eikä mikään ole siinä tilanteessa niin ärsyttävää kuin se, että joku kehottaa hengittämään.

Rentoutustekniikka, kuten rauhallinen hengitys ei välttämättä aina auta eroon ahdistuksesta.

- Mitä enemmän ahdistusta yrittää hallita, sitä enemmän se tuntuu. Se on sama asia, kun sanoisi jollekin, että älä ajattele valkoista hevosta. Sen sijaan, että pääsisi eroon tästä ajatuksesta, se ponnahtaa ensimmäisenä mieleen, kertoo Ahdistuneisuus- ja OCD-hoitokeskuksen perustaja Laura Lokers.

Rentoutumisharjoitusten sijaan Lokers kehottaa potilaitaan tarkkailemaan tilannetta, käsittelemään ahdistusta kuin tiedekoetta.

- Tarkkaile ympäristöäsi ja kysy itseltäsi, kuinka ahdistuneeksi tunnet itsesi. Kuinka nopeasti sydämeni lyö juuri nyt? Aseta vastauksesi asteikolla 1-10, ja tutkiskele itseäsi joka minuutti ja tarkasta, ovatko numerot muuttuneet.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Lokersin mukaan strategia on tehokas, koska keskittymällä kysymyksiin ihminen työllistää aivojen etuotsalohkon kuorta, aivojen logiikkakeskusta, mikä vie energiaa pois aivojen emotionaaliselta keskukselta.

Ahdistuneena mantelitumake ottaa usein vallan, jonka takia ahdistuneet ihmiset kokevat, etteivät he kykene ajattelemaan loogisesti. Kysyessäsi itseltäsi näitä kysymyksiä aivojesi täytyy hidastaa ja siirtää energiaa pois paniikista, Lokers kertoo.

Kun ihminen on saanut itsensä kysymysten avulla rauhallisemmaksi, Lokers kehottaa käyttämään perinteisiä kognitiivisia uudelleenjärjestelyn tekniikoita, jotka auttavat selviytymään tilanteesta.

Tällainen tekniikka on esimerkiksi sen pohtiminen, mitä todisteita itsellä on siitä, että tilanne on todellisuudessa vaarallinen. Tämän jälkeen voi järkeillä, että tunne on vain väliaikainen eikä hätää ole. - MAIJA KNUUTTILA

alkuperäinen lähde: 

http://m.iltalehti.fi/mieli/201705302200171944_md.shtml 

yksi, kaksi, kolme...