lauantai 23. marraskuuta 2019

Tänään kirjoitan Sinulle vihasta

V  = väkevä
 I  = ilkeä
H = haavoittava
A = aina

vihan tarkoitus on suojella,
kun ajatellaan mistä viha tulee, niin aika usein sieltä takaa löytyy jotain sellaista, joka on luokannut tai tuntunut pahalta,
se ei ole oikein,
siitä tulee viha.

Usein viha tuntuu vaikealle, aivankuin sitä ei saisi tuntea,
hävettävää,

mitä teen sille (vihalle), jos sitä ei voi näyttää,
purkitanko sen kehoni sopukoihin,

surettaa oma vihani,
niin paljon vihaa,
onkohan tulkitsemistapani kohdallaan?

Viha antaa voimaa, siis sehän onkin hyvä,
mutta mihin käytän sen voiman?

Kiehutanko kehoni sopukoissa kypsyviä vihan siemeniä
vai käynkö kimppuun?

Viha oikeuttaa tai ainakin antaa sen tunteen, että minulla on oikeus lyödä,
onko silloin sanat loppu vai
mistä se oikeus lyödä -tunne tulee?

Viha on vanha tuttu, vierailee usein meillä, minun luonani,
onneksi sen vierailut ovat aika lyhyiä piipahduksia.

Mitähän tapahtuisi, jos se (viha)
kuolisi, poistuisi
ja pitäisin sille hautajaiset,
kutsuisin tuttavia muistelemaan ja jakamaan suruni, ikäväni (?)
jotakin arvokasta on poistunut elämästäni,
miten nyt tästä eteenpäin ilman vihaa (?)

Mikä korvaisi vihan?
Rakkausko,
mihin?

Kun rakas kissani kuoli,
tuli suru ja ikävä,
ei viha.

Jokainen on ainutkertainen,
ainutlaatuinen,
ei korvattavissa 💖
Kuva Kaija Tikkanen






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti