Vihdoinkin sain kasvimaan tehtyä. Takapuoli ilmoittaa uusien lihaksien löytymisestä ja iho kuumottaa äkillisestä auringon paljoudesta ja kutiaa ötököiden puremista. Sisälläni on kuitenkin tyytyväisyys ja onnellisuus tehdystä työstä. Kaupasta saisin varmasti kaikki vihannekset edullisemmin, mutta siitä jäisi tämä maan möyhyämisen ja rikkakasvien kitkemisvaiva/ilo pois.
Kenellä suinkin on mahdollisuus maan möyhimiseen, niin suosittelen lämpimästi. Tämä toimii myös hyvänä läsnäoloharjoituksena. Ainakin minulla ajatukset olivat niin tiukasti kiinni siinä mitä tein, että perusajatuskuviot väistyivät. Tekee hyvää välillä kokea tämä.
Pellolla tuli vastaan mitä kummallisemman näköisiä ötököitä. Näin me niiden kanssa naapureina eletään tuntematta edes toistemme lajia. Tai enhän tiedä josko ne tiesivät, että tuo on se joka vuotinen naaraspuolinen homo sapiensheimoon kuuluva olio. Varsinaisesti sitä ei tarvitse pelätä, mutta kannattaa siirtyä pois tieltä ettei joudu tallotuksi. Se nimittäin möyhii maata ja laittaa sinne erilaisia kasvien siemeniä pitkiin jonohin. Sitten se käy koko kesän aina möyhimässä niitä toisia kohtia siitä maasta. Kummallista toimintaa noilla homo sapiensseilla.
Ruusupavun siemenet olivat muuten tosikauniita, mietin jo raskinko laittaa niitä edes maahan. Ne olivat aika isoja pinkkimustia, joista olisi voinut tehdä vaikka kaulakorun. Harmi kun ei tullut kuvattua niitä ennen maahanlaittoa.
Tsekkasin, että netistä löytyy kyllä kuivia, tässä yksi linkki Pehmyt piirto blokiin:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCwbQZhi0TPhSU3boX_GEIRUM_G8xbH2P5YcvAwZ21DM8IPsMkiKQudoR8C7JisLOmA-fOY32GIMfppXH1RcSuYsAkbrWqi5hLYEpclXDAn2O7iTCmUBCbhy4biqC9Fx6KEX0LpU-it7E/s400/ruusupavut+kupariastiassa.JPG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti