sunnuntai 10. toukokuuta 2015


Eräs netistä löydetty kirje äidiltä tyttärelle:
“Rakas tyttäreni,
päivänä jolloin huomaat minun vanhenevan, pyydän sinua olemaan kärsivällinen, mutta ennen kaikkea ymmärtämään, mitä joudun käymään läpi.
Jos jutellessamme toistan samoja asioita, ethän keskeytä minua sanoaksesi: “Sanoit tuon saman asian juuri äsken”… Kuuntele vain. Yritä muistella aikoja, jolloin olit pieni ja luin sinulle saman sadun ilta toisensa jälkeen, niin kauan että nukahdit.
Kun en suostu menemään kylpyyn, älä ole vihainen. Muistele sitä, kun olit pieni tyttö, ja jouduin juoksemaan perässäsi ja keksimään tekosyitä saadakseni sinut suihkuun.
Kun huomaat välinpitämättömyyteni uutta teknologiaa kohtaan, anna minulle aikaa opetella ja älä katso minua huokaillen…muista kulta, että minä kärsivällisesti opetin sinulle, miten tehdä monia asioita kuten, kuinka syödä oikein, pukea päälle, harjata hiukset ja käsitellä päivittäisiä asioita…se päivä kun huomaat, että vanhenen, ole kärsivällinen ja ymmärrä, mitä käyn läpi.
Jos joskus unohdan, mistä keskustelemme, anna minun hetki miettiä, ja jos en muista, älä hermostu, menetä kärsivällisyyttäsi tai ole ylimielinen. Muista, että tärkeintä minulle on olla sinun kanssasi.
Ja kun vanhat väsyneet jalkani eivät liiku enää yhtä nopeasti kuin ennen, ojenna kätesi minulle. Samalla tavalla kuin ojensin omani sinulle, kun otit ensimmäisiä askeliasi.
Kun nuo päivät tulevat, älä ole surullinen vaan ole kanssani ja ymmärrä minua, kun kohtaan elämäni viimeiset päivät.
Minä vaalin ja kiitän sinua ajasta ja iloista, jotka jaoimme. Suuri hymy kasvoillani, haluan sanoa, että rakastan sinua tyttäreni…sillä suurella rakkaudella, jota olen sinua kohtaan aina tuntenut.”
-Tuntematon