Kuva: Kaija Tikkanen

Jos Jos olisi Jos, niin minä olisin Minä ja sinä olisit Sinä.
Jos niin ei olisi, niin olisi mitä?

Mitä Mitä olisi?

Se olisi Sitä.
Mitä Sitä, sitten olisi, jos Jos olisi Jos ja minä olisin Minä ja sinä olisit Sitä ja niin olisi.
Olisi sitä, mitä minä tai sinä emme nyt hoksaa ja niin olisi.

Ymmärrämme sen silloin, kun jos on jotain, joka ei ole ollut ennen, mutta edelleen minä olen Minä ja sinä olet Sinä, me molemmat jossittelemme jossitellaksemme.

Mikä olen Minä ja mikä olet Sinä?

1. Minä olen, minä, syntymäajalla ja nimellä olen olemassa.
2. Hengitän, siis elän.
3. Ajattelen, siis olen.
4. Teen, siis olen olemassa tässä ja nyt.

Sama koskenee Sinuakin?

Mihin uskoa näinä aikoina, kun hämmennys valtaa mielen?
Kuuntele sydäntäsi, tunnustele mikä tuntuu parhaimmalle, ja voihan olla ettei lopullista ratkaisua löydykään tässä ja nyt.
Pidä mielesi avoinna ja anna ajan kulua.
Luota, että kaikki järjestyy kuitenkin parhain päin. Näin se on käynyt ennenkin ja miksi se nyt tästä muuttuisi toiseksi.
Onhan tämä nähty tässä alati muuttuvassa todellisuudessamme jo monta kertaa aiemminkin.
Uskon, että toivo on aina olemassa rakkauden ja uskon kera.
Pidä siis usko ja rakkaus elävänä, ne ovat yhtä kuin toivo.
Toivo antaa voimaa elää, se on varsinainen rakkauspakkaus.
Usko, toivo, rakkaus,
se on kaikki,
niin olkoon,
amen.

Kuva: Kaija Tikkanen

Kun kuuntelet sydäntäsi saat mielenrauhan.

Pysähdy paikallesi, tutki montko hyvää puolta tai asiaa löydät ko tilanteesta?
Mitä voit oppia?
Voisitko olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä siitä löydät?
Tutkiessasi voit huomata lämmön leviävän kehoosi ja mieleesi ja ehkäpä aihetta lähtöön ei olekaan
💕

<3

"Mutta kun" kertoo minulle...

kuva: Kaija Tikkanen

"Mutta kun" kertoo minulle esimerkiksi, että

en ehkä uskalla,

en ehkä halua, 

ehkä pelkään,

ne eivät ehkä ole minulle mieluisia, 

ne eivät ehkä ole minulle mukavia, 

ehkä tekisin mieluummin jotakin muuta, mutten uskalla sanoa sitä ääneen. 

"Mutta kun" kertoo minulle, etten ehkä ole itse ohjaksissa elämässäni. Ikään kuin jokin minua ja minun tahtoani vahvempi päättäisi puolestani elämästäni.

"Mutta kun" voi muistuttaa unohdetuista tärkeistä asioista, jotka pitäisi myös ottaa huomioon.

"Mutta kun" voi selittää tapahtunutta ymmärrettäväksi.

"Mutta kun" voi muistuttaa realiteeteistä.

"Mutta kun" on hyvä ilmaisu mutta kun...

Mielestäni "Mutta kun" antaa hyvä syyn jonkin asian tekemiselle tai tekemättä jättämiselle. Jos niitä sanoa ei olisi olemassa, mitähän sanoisin niiden tilalle.

"Mutta kun" on hyvä lauseen alku, ainakin jos katsoo sen käytettävyyttä puheessa. Minä ainakin aloitan aika monen puhumiseni sanoilla "mutta kun"... 

Onko nämä sanat kuinka tuttuja sinun puheessasi tai ajatuksissasi?

Tänään kirjoitan Sinulle sisäisestä ritarista

ja hänen suuresta, kauniista ja puhtaasta lojaalisuudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta, rakkaudesta kauniiseen sisäiseen neitoosi.

Loukattuun, petettyyn mutta ei katkeroituneeseen, vieläkin rakkauteen ja ihmeisiin uskovaan iättömään kaunokaiseen.
Neitoon, joka uskoo, luotta ja rakastaa.

Voin yhdistää nämä kaksi kauniisti toisiaan rakastavaa yhdeksi sydämessäni.

He toisiaan syleilevät ja yhteen ikuisiksi sitoutuvat rakkauden runsaalla täyteisyydellä.

Lämpöä, lempeä linnun viserrystä,
onnea, iloa ja täyteisillistä tyyneyttä,
ei ole kiire minnekään,

Kuva ja kuvan kynttilät Kaija Tikkanen

kun yhdessä olla saamme.

Tänään kirjoitan Sinulle vihasta

V  = väkevä
 I  = ilkeä
H = haavoittava
A = aina

vihan tarkoitus on suojella,
kun ajatellaan mistä viha tulee, niin aika usein sieltä takaa löytyy jotain sellaista, joka on luokannut tai tuntunut pahalta,
se ei ole oikein,
siitä tulee viha.

Usein viha tuntuu vaikealle, aivankuin sitä ei saisi tuntea,
hävettävää,

mitä teen sille (vihalle), jos sitä ei voi näyttää,
purkitanko sen kehoni sopukoihin,

surettaa oma vihani,
niin paljon vihaa,
onkohan tulkitsemistapani kohdallaan?

Viha antaa voimaa, siis sehän onkin hyvä,
mutta mihin käytän sen voiman?

Kiehutanko kehoni sopukoissa kypsyviä vihan siemeniä
vai käynkö kimppuun?

Viha oikeuttaa tai ainakin antaa sen tunteen, että minulla on oikeus lyödä,
onko silloin sanat loppu vai
mistä se oikeus lyödä -tunne tulee?

Viha on vanha tuttu, vierailee usein meillä, minun luonani,
onneksi sen vierailut ovat aika lyhyiä piipahduksia.

Mitähän tapahtuisi, jos se (viha)
kuolisi, poistuisi
ja pitäisin sille hautajaiset,
kutsuisin tuttavia muistelemaan ja jakamaan suruni, ikäväni (?)
jotakin arvokasta on poistunut elämästäni,
miten nyt tästä eteenpäin ilman vihaa (?)

Mikä korvaisi vihan?
Rakkausko,
mihin?

Kun rakas kissani kuoli,
tuli suru ja ikävä,
ei viha.

Jokainen on ainutkertainen,
ainutlaatuinen,
ei korvattavissa 💖

Kuva Kaija Tikkanen