Lemmikki ylläpitää ja vahvistaa ihmisen toivoa. Minun tapauksessani se on valkoinen villikissa. Tämä kissa ilmaantui meille viime keväänä ja on vieläkin hyvin arka. Olisikohan se sellainen hylätty kesäkissa? Tämän kissan kesyttäminen on vaatinut sitkeyttä. Nyt se tulee jo syliin ja käväisee pikaisesti sisälläkin. Viime talven pakkasilla huoli oli kova sen pärjäämisestä. Laitoin sille styroksilaatikkoon pesän, jotta se pysyisi lämpimänä. Näkyi hyväksyneen sen pesäkseen.
Pihapiirissämme liikkuu myös toinen kissa. Se on mustavalkoinen ja se ei ole kesyyntynyt juuri ollenkaan. Talven aikana se rakensi itselleen autotallin vintille karhuvilloihin pesänsä. Näillä kissoilla näyttää olevan selvä reviirijako ja muutaman kerran ne ovat tapelleet sähisemällä toisilleen. Ei voi kuin ihmetellä miten nämä pienet eläimet selviävät luonnon armoilla, aikamoisia selviytyjiä ne ovat!
Meillä on aikaisemmin ollut koiriakin. Viimeisin koiramme Panu jouduttiin sairauksien vuoksi lopettamaan viime keväänä. Panu eli kanssamme 16.5 -vuotiaaksi. Kaipaan Panun ymmärtävää, lämmintä katsetta, pehmeää pörröistä turkkia ja ennen kaikkea niitä yhteisiä tuumailun hetkiämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti